Kuvien ja tekstien kopioiminen on ehdottomasti kielletty. © SUP ry 2023
”Polowanie z chartami bylo jedna z lubionych form zabawy u nas. Jest w nim szczegolny urok i zwiazek z polskim temperamentem (…) tego nie uczylismy sie u nikogo, jest to i w tresci, i w formie rzecz polska, przepojona istota naszej ziemi i duszy.”
– Stanislaw Witkiewicz
1800-luvun metsästyskirjallisuudessa mainitaan toistuvasti nimitys ”puolalainen vinttikoira” tai ”meidän vinttikoiramme” tai ”tavallinen vinttikoira”. Koiran oletettiin olevan englantilaista vinttikoiraa suurempi, vahvempi ja hieman pidempikarvainen. Puolalaista vinttikoiraa käytettiin monenlaisen riistan metsästykseen – pääosin jäniksen, mutta myös ajamaan kettua, sutta ja jopa hirveä. Metsästyksessä menneen ajan metsästäjät käyttivät usein ns. ”remmiä”, so. kahta tai kolmea keskenään yhteistyössä toimivaa vinttikoiraa. Puolalaisen vinttikoiran yksityiskohtainen kuvaus, johon kuuluvat tiedot koiran kasvatuksesta, metsästyskoulutuksesta, metsästysmenetelmistä ja joka sisältää myös koiran kuvan on julkaistu varsovalaisessa aikakauslehdessä nimeltä Sylwan (1823/2). Tämän ensimmäisen todellisen kuvauksen rodusta on kirjoittanut Wiktor Kozlowski. Muutamat 1800-luvun taiteilijat kuvasivat puolanvinttikoiran tyyppisiä koiria maalauksissaan; näihin lukeutuivat J. Kossak, J. Brandt ja A. Wierusz-Kowalski. J. Norblinin ja L. Siemienskin luonnoksia koirista on myös säilynyt.
Rodun taantumiseen oli useita syitä. Puolalaisen aatelin köyhtymisen myötä vinttikoirien määrä vähitellen pieneni. Samanaikaisesti vinttikoirametsästys rajoitettiin ainoastaan suurille metsästysalueille ja vinttikoiran pidolle asetettiin korkea vero. 1800-luvun lopussa koiria tuskin enää tavattiin. Ne onnistuivat kuitenkin säilymään maan itäosissa ja Ukrainassa, missä niitä kasvatettiin nimellä ”hortaja borzaja” tai ”polskaja borzaja”. S. Biezobrazov mainitsee koirat venäläisessä encyklopediassa vuodelta 1891 ja St. Rewinski Encyklopedia rolniczassa vuodelta 1899. Maailmansotien välillä koirat mainitaan M. Trybulskin kirjassa Psy. Rasy, hodowla, tresura i leczenie vuodelta 1928 sekä I. Mannin kirjassa Rasy psów. Pochodzenie, wzorce, usytkowosc vuodelta 1939. Puolan eteläisessä osassa puolalaista vinttikoiraa käytettiin metsästykseen aina toisen maailmansodan puhkeamiseen asti.
Puolanvinttikoira polveutuu todennäköisesti muinaisesta aasialaisesta salukista. Kuitenkin sen lopullinen ulkomuoto on kehittynyt Puolan maaperällä tavattujen vinttikoiratyyppien lukuisten risteytysten tuloksena. Vanhimmat dokumentit Puolan alueella eläneistä vinttikoirista ovat peräisin Gallius Anonymuksen Kronikoista 1100-luvulta, missä vinttikoirat mainitaan koiratyyppinä, jota kasvatettiin kuninkaallisessa hovissa. Ei voida kuitenkaan olla varmoja siitä, että nämä koirat olisivat olleet puolanvinttikoiria (Chart polski).
1300-luvun Puolassa vinttikoirilla metsästys oli varsin suosittua. Piotr Crescentinin teokseen Ksiegi o gospodarstwie vuodelta 1549 sisältyy puupiirros koirasta, joka muistuttaa puolanvinttikoiraa. Seuraavina vuosina koiria kuvattiin kirjallisuudessa toistuvasti, mutta rodun ensimmäiset täydelliset ominaispiirteet antoi vasta Anzelm Gostomski kirjassaan Gospodarstwo Jezdeckie, Strelcze, i Mysliwcze vuodelta 1690. Ensimmäinen kuvaus vinttikoirilla tapahtuvasta metsästyksestä sisältyy kreivi Jan Ostrorógin teokseen Myslistwo z ogary vuodelta 1618. Jan Chryzostom Pasek (1636-1701) myös mainitsi lyhytkarvaiset vinttikoirat kirjassaan Pamietniki. Dokumenttien mukaan tämän rotuisia koiria oli myös suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitshin omistuksessa.
Maciej Mroczkowskin onnistui saada tieto puolalaisista vinttikoirista, jotka elivät Neuvostoliiton puolella Rostovin alueella. Koirat oli siirretty lokakuun vallankumouksen jälkeen suurilta yksityisiltä maatiloilta kollektiivitiloille, missä niitä metsästys-ominaisuuksiensa ansiosta kasvatettiin puhdasrotuisina. Vuonna 1972 Maciej Mroczkowski julkaisi suositussa Przekrój-viikkolehdessä artikkelin, jossa kertoi nykyisin Ukrainassa elävistä puolalaisista vinttikoirista, joita venäläiset metsästäjät käyttävät jäniksenmetsästykseen. Venäläisten koiraharrastajien mukaan koirien lukumäärästä annettiin arvio, joka vaihteli muutamasta tusinasta muutamaan sataan yksilöä. Siihen aikaan Neuvostoliitossa oli valmisteilla metsästyslaki, joka voimaan astuessan kieltäisi vinttikoiralla metsästyksen ja näin ollen tietäisi vinttikoirien hävittämistä. Maciej Mroczkowskin artikkeli sisälsi Przekrójn lukijoille suunnatun vetoomuksen avun annosta rodun uudelleen luomiseksi omassa maassaan (Puolassa). Onneksi koiran hinta olisi suhteellisen alhainen – yksi eläin voitaisiin ostaa 30 – 40 ruplalla. 50 lukijaa vastasi, heidän joukossaan Varsovalainen Stanislaw Czerniakowski, jonka onnistui hankkia ja tuoda Puolaan kaksi narttua Tajgan ja Strielkan sekä uroksen Elbrusin. Tajgasta ja Elbrusista tuli ensimmäisen Puolassa syntyneen pentueen vanhemmat. Puolanvinttikoirien ensimmäiset kasvattajat Malgorzata ja Izabella Szmurlo sekä Helena Jenczyk-Tolloczko yhdistivät voimansa hankkiakseen koiria, joita vielä oli jäljellä Etelä-Puolassa. Tämä oli vaikea tehtävä, koska vinttikoiran omistaja samalla automaatisesti tunnustautui myös salametsästäjäksi. Laki nimittäin kieltää Puolassa vinttikoiralla metsästyksen.
Puolanvinttikoiralla oli useita vastustajia, mutta oli myös suuri joukko asiantuntijoita, jotka suhtautuivat rotuun myönteisesti. Rodun tunnetuksi tekemiseen sitoutuivat muiden muassa Hanna Lipinska, joukko ulkomuototuomareita kuten Lubomir Smyczynski, Kazimierz Sciesinski, sekä rodun uudelleen löytäjä Maciej Mroczkowski. Ensimmäisten rotukirjan omistavien koirien haltijat tulee myös mainita – esittämällä koiriaan näyttelyissä he tekivät rotuun tutustumisen yleisölle mahdolliseksi.
Hanna Lipinska ja Malgorzata Szmurlo laativat rotumääritelmäluonnoksen, joka perustui rotuun liittyvään kirjallisuuteen ja kuvamateriaaliin. Kun puolanvinttikoiran rotukirja avattiin vuonna 1981, siihen kirjattiin 30 koiraa. Sama määrä koiria osallistui ensimmäiseen puolanvinttikoirien kansalliseen erikoisnäyttelyyn Poznanissa vuonna 1981, jossa esitettiin kolme sukupolvea koiria. Vuotta myöhemmin rotukirjassa oli jo 60 koiraa. Rotu sai FCI:n esihyväksymisen järjestön Helsingin yleiskokouksessa 1989. Puolanvinttikoiran rotumääritelmä hyväksyttiin FCI:n numerolla 333.
Alla olevat kuvat Puolasta 1930-luvulta, jolloin ennen toisen maailmansodan alkua viimeiset aateliset tilanomistajat - muun muassa Czartoryskin perhe - vielä metsästivät puolalaisilla vinttikoirilla. Kuvassa oikealla nuori prinsessa Natalia (Natalka) Maria Gabriela Czartoryska (25.5.1926-15.9.1998) ja vasemmalla hänen veljensä. Toisessa kuvassa Czartoryskin linna samalta ajalta.
Copyright: Natalia Czartoryska family / Caroline White
